|
Kuukauden Rita 102 (2018)
(här på
svenska)
 KENELTÄ
KYSYÄ? JA MITÄ?
Modernissa työelämässä on enemmän kyse kysymysten
asettamisesta kuin niihin vastaamisesta, sanoo Warren
Berger. Näin on yksinkertaisesti siksi, että kenelläkään ei
ole tänä päivänä vastausta siihen, miten parhaiten navigoida
tässä digitalisoituneessa ja individualistisessa maailmassa.
On
ilmeistä, että me työntekijät emme voi enää olla pelkkiä
palkollisia, vaan joudumme etsimään aktiivisesti uusia
ratkaisuja haasteisiin, joiden käsittelyyn emme ole saaneet
koskaan minkäänlaista koulutusta. Toimeksiantajalta emme voi
pyytää ohjeistusta, koska hän ei useimmiten tiedä, vaan
vastaa tyyliin ’käytä omaa ammatillista osaamistasi’.
Asiakkailtakaan emme voi kysyä, koska heidän kapasiteettinsa
ei riitä tulevaisuuden ennustamiseen. Kuten Ford on kuuleman
mukaan niin osuvasti sanonut: Mikäli kysyt asiakkaalta,
mitä hän haluaa, hänen vastauksensa luultavasti kuuluu
’nopeammin juokseva hevonen’.
Asiakkaan ajatusmalliin, paradigmaan, ei kuulunut käsitettä
auto.
Lähinnä
vain yrityksen henkilöstöllä on sellaista osaamista, että
siitä voi syntyä uusia innovaatioita, olipa kyse
tekniikasta, opetuksesta, terveydenhoidosta, tai melkein
mistä tahansa. Uudet strategiat on siis kehiteltävää
henkilökunnan osaamisesta ja visioista.
Vielä
joitakin aikoja sitten uskottiin, että aivoriihi oli oiva
väline tähän. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että
tällaisista väkinäisistä istunnoista syntyy harvemmin mitään
todella arvokasta. Uudet ideat syntyvät mieluummin
spontaanisti vaikkapa kävelyllä tai kahviautomaatin ääressä.
Warren Bergerin mielestä on tärkeämpää yrittää tuottaa hyviä
kysymyksiä kuin ideoita, ja olla hyvin varovainen sellaisten
kysymysten kanssa kuin ’Miten meidän pitää?’ tai ’Miten me
voimme?’. Kysymys ’Kuinka me mahdollisesti voisimme?’ antaa
paljon enemmän liikkumavaraa. Ei myöskään kannata esittää
liian laajoja, tai liian suppeita kysymyksiä, tyyliin ’Miten
voisimme ratkaista maailman nälkäongelman?’, tai ’Miten
parannamme yrityksen voittoa viidellä prosentilla?’. Parhaat
kysymykset koskevat prosesseja, joita pystyy muuttamaan
muuttuneiden tarpeiden mukaisesti.
Berger
suosittaa, että työntekijöiden pitää saada tulla kuulluksi
sekä yksityisesti että ryhmissä, mikä vie ajatuksen suoraan
Mental Management –interventioon. Siinähän henkilöstölle
suodaan mahdollisuus kehitellä esiin uusia strategioita,
joihin kaikki prosessin kuluessa sitoutuvat.
Berger
myös esittää lyhyen listan kirjansa tärkeimmistä
kysymyksistä, kuten
·
Miten
löytää oikea tasapaino ajattelemisen ja tekemisen välille?
·
Mitä
taustaoletuksia meillä on tavassamme toimia?
·
Mikä on
todella tekemisen arvoista, onnistutpa siinä tai et?
·
Miten
haluaisit asioiden olevan eri tavalla elämässäsi?
à
Mitä sellaista teen juuri nyt, mikä ei vie minua siihen
suuntaan?
·
Mistä
tekemisestä pidit lapsena?
à
Miten voisit tehdä jotain samanlaista nyt aikuisena, vain
uudessa muodossa?
On
helpompaa päästä uuteen ajattelutapaan toiminnan kautta kuin
uuteen toimintatapaan ajattelemisen kautta. Kun siis vain
alat tehdä jotakin eri tavalla, ja teet sitä riittävän monta
kertaa, tulee se muuttamaan tapaasi ajatella. On myös
tärkeää huolehtia ja olla kiitollinen siitä, mitä meillä jo
on. Olemme valmiimpia uusiin rakentaviin toimenpiteisiin,
kun tunnemme itsemme toivorikkaiksi ja tietoisiksi kaikesta
siitä, mikä jo toimii elämässämme.
Kuukauden kirjavinkit:
Warren Berger: A More Beautiful Question
(2014)
Rita Ahvenniemi: Mental Management: Käsikirja uuden
työelämän kohtaamiseen (2018)
|