RA Mental Management Tavastia 

 

Viestini

Esittely

Palvelut

Eväitä
elämälle


Kuukauden Rita

Ota
 yhteyttä

 

Koulu-
tukset

 

Kuukauden Rita 126 (30.8.2021) (här på svenska)

JOHTAAKO TYÖHYVINVOINTI HYVIIN TYÖTULOKSIIN?

Kuten jotkut teistä saattavat jo tietää, olen siirtynyt ’no nonsense’ tai ’skip the shit’ -moodiin. On olemassa niin paljon hölynpölyä, josta on hyvä tulla tietoiseksi, itsestäänselvyyksistä urbaaneihin legendoihin.

Esimerkkejä itsestäänselvyyksistä ovat esimerkiksi erilaiset latteudet, kuten ”Hyvä kommunikaatio on tärkeää yrityksemme kehitykselle”, tai ”Hyvä yöuni auttaa sinua jaksamaan paremmin”. Kuinka moni on sitä mieltä, että huono kommunikaatio auttaa kehittymään nopeammin tai että jaksaa paremmin, jos nukkuu huonosti?

Esimerkkinä urbaanista legendasta, joka siis ei ole totta, otettakoon vaikkapa tarina Nick Sitzmanista, joka psyykkasi itsensä hengiltä luullessaan jääneensä loukkuun junan isoon pakastevaunuun. Pakastin osoittautui olleen pois päältä, mutta siitä huolimatta hän kirjoitti jäähyväiskirjeessään, että sormet käyvät kylmästä tunnottomiksi. Tarinasta on monta eri versiota, jotka kaikki haluavat kuvata mielen voimaa. Sellainen suuri voima todellakin on olemassa, mutta tällaiset tarinat vain murentavat sen uskottavuutta, kuinka viihdyttäviä ne sitten ovatkin.

Voimme palata joskus myöhemmin itsestäänselvyyksiin ja kaupunkitarinoihin, mutta nyt siirrytään ajankohtaisiin esimerkkeihin hölynpölystä. Edellinen kirjeeni käsitteli sitä, miten henkilökohtaiset tarpeet ajavat mennen tullen yrityksen tai työyhteisön arvojen yli. Tämä kirje puolestaan käsitelköön toista mitä ilmeisimmin vanhentunutta uskomusta, että hyvien tulosten saavuttamiseksi on erityisen tärkeää panostaa työhyvinvointiin.

Miten ihmeessä se voi olla hölynpölyä?

Jo kirjassani ”100 kirjettä” (kirje 97) esitin työn ilon ja tuloksen tekemisen yhteyden uudessa valossa. Talouspsykologian tutkija Ingrid Tollgerdt-Andersson oli nimittäin havainnut tutkimuksissaan yllättäen, että työpaikoilla, joissa johto puhui paljon sellaisista asioista kuin viihtyvyys, myötävaikuttaminen ja tasa-arvo, työpoissaolojen määrä oli kaikkein suurin ja niiden psykososiaalinen työympäristö huonoin. Viihtyvyydestä aloittaminen on siis aloittamista väärästä päästä. Täytyy päin vastoin aloittaa suorittamisesta, jotta saavuttaa viihtyvyyden. Tähän on useita syitä.

Yksi ilmeinen syy on se, että taloudelliset panostukset työhyvinvointiin eivät näy tulonmuodostuksessa, tyytyväisten asiakkaiden lisääntymisenä tai poissaolojen määrässä.

Toinen syy on siinä, että on vaikeaa määritellä ja mitata viihtyvyys yleispätevällä tavalla. On paljon helpompaa mitata sitä, onko päästy määriteltyihin tulostavoitteisiin.

Kolmas, ja tärkein syy on se, että emme oikeastaan edes tule töihin viihtymään. Siihen on paljon parempia tilaisuuksia vapaa-ajalla. Sen sijaan teemme töitä saadaksemme tyydytettyä tärkeän onnistumisen ja tulosten saavuttamisen perustarpeemme. Ihminen haluaa olla hyödyllinen, olla hyvä siinä mitä tekee ja tuntea ylpeyttä saavuttamistaan tuloksista.

Miten tuloksia sitten voitaisiin mitata?

Tuloksia mitataan tietenkin työlle asetetuista tavoitteista käsin. Muodolliset tavoitteet ovat kuitenkin usein kovin abstraktisti määriteltyjä, tyyliin ´Tuottaa koulutusta, joka lisää ammattitaitoa, työllistymistä ja kilpailukykyä´. Tai ´Tarjota asiakkaille heidän tarpeitaan vastaavia palveluja mahdollisimman edullisesti´.

Harvapa meistä inspiroituu tuollaisista tavoitteista, joten meidän tulisi määritellä ne uudelleen mahdollisimman lyhyen tähtäimen osatavoitteiksi ja käyttäytymisiksi. Eräs PÄÄMÄÄRÄN määritelmä kuuluu: ”Käyttäytymistä, jonka vaikutus voidaan arvioida suhteellisen nopeasti”. Päämäärä ei siis toimi ilman nopeaa, vahvistavaa palautetta.

Aivotutkijat ja neurologit antavat paljon näyttöä tästä.

Ilman palautetta tavoite tai päämäärä on aivoillemme olematon. Aivomme ovat niin rakennettu, että tarvitsemme koko ajan jotakin uutta ja haluamme löytää ratkaisuja monimutkaisiin tilanteisiin, samalla kun tarvitsemme nopeaa näyttöä siitä, että olemme oikealla tiellä. Ilman tätä ominaisuutta ihminen olisi luultavasti kuollut jo kauan sitten sukupuuttoon. Neurologi Martha Burnsin mukaan uuden oppiminen aktivoi samoja aivojen palkitsemisalueita kuin huumeet ja esim. pelaaminen, toisin sanoen erittää dopamiinia. Myös koululaiset tuntuvat tarvitsevan riittävän suuria haasteita tunteakseen iloa niiden ratkaisemisesta kovalla työllä.

Tuloksia tulee siis mitata usein toistuvalla seurannalla, muutaman minuutin minikeskusteluilla: Miten tämä meni? Miten nyt jatketaan? Onko kurssi oikea? Aivan kuin tietokonepelit tai tanssimatto, jotka antavat välittömän palautteen, miten onnistuimme.

Tulos voi myös näkyä positiivisena kommenttina: Kiitos että teit tämän! Se auttoi minua eteenpäin! Tosi hyvä, että huomasit, että tämä piti tehdä! Kiva, että muistit tämän! jne. Hyvä palaute on tuoretuote. Eräässä lentoyhtiössä matkustamohenkilökunta koki energiatasonsa kohonneen 80 % alle kolmessa kuukaudessa pelkästään sillä, että johtoa ja henkilökuntaa koulutettiin kehumaan toisiaan ja antamaan kannustavia kommentteja (ks. kirje 97). Se, että asiat ovat kunnossa työpaikalla tai koulussa on ilmeisesti mitä suurimmassa määrin sosiaalinen ilmiö, lisättynä sillä, että saa tuntea tyydytyksen tunteita eteenpäin menosta.

Kunhan meillä on kokemus, että edistymme siinä mitä teemme, jaksamme jatkaa sitkeästi riippumatta eteemme tulevista vaikeuksista ja takaiskuista. Ja meidän tuleekin itse asiassa ollakin väsyneitä töiden tai koulupäivän jälkeen. Uupuminen ei ole merkki ylirasituksesta vaan palautumisen laiminlyömisestä. Rasitusta täytyy aina seurata palautuminen, ja silloin tarvitaan myös jotakin, mistä palautua. Pelkkä lepo ja hyvinvointi ei vahvista työ- eikä muitakaan lihaksia.

 Resepti niin työelämästä kuin koulustakin selviytymiseen kuuluu: ”Laita tavoite korkealle, mutta pidä lyhyen aikavälin tulostavoitteiden rima riittävän matalalla”

Ja miten voisimme saada sen aikaan, että työntekijä tai oppilas kokisi kunnon ilon työnsä tuloksista? Ja kenen käsissä mahdollisuus tähän on?
 

Kuukauden sitaatti:

Ihmiset eivät tee asioita hyvän asian vuoksi, eivät todellakaan! He tekevät asioita jonkun hyväksi. Pidä huoli, että sinä olet se joku! - Churchill

Kuukauden ‘luku’vinkit:

Eric Edmeades: How To Become A Master In The Art of Public Speaking (Youtube)

Clas Malmströmin luennot youtubeissa https://www.bing.com/videos/search?q=clas+malmstr%C3%B6m&docid=608047578303175079&mid=C70 989CB1403EEB020B9C

Rita Ahvenniemi
Pioneerintie 7, FIN-13500 Hämeenlinna | 044-0150649 | rita.ahvenniemi@sci.fi