Viestini
Esittely
Blogi ja artikkelit
Eväitä
elämälle
Kuukauden
Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 160 (3.2.2025) (här på
svenska)
 TUNTEET
JA LUKEMINEN
Tunnetaidot sisältyvät nykyään peruskoulun
opetussuunnitelmaan. Kun oppilaat osaavat muovata tunteensa
sanoiksi ja oppivat ymmärtämään toisten tunteita,
häiriköimisen odotetaan vähentyvän. Opitaan hyväksymään omia
ja muiden negatiivisia tunteita ja toimimaan rakentavasti
sen sijaan kuin aggressiivisesti. Varmaankin tärkeä osa
koulun ohjelmaa.
Omasta puolestani olen mukavuussyistä määrittänyt tunteet
signaaleiksi siitä, miten hyvin tarpeet on tyydytetty.
Yksinkertaistetusti: ravinnon tarve ilmenee nälän tunteena,
turvallisuuden puute johtaa pelon tunteeseen, arvostuksen
puute johtaa, jos sitä ei täytetä, pettymyksen tunteeseen ja
niin edelleen. Ja päinvastoin, tyydytetty tarve johtaa
päinvastaisiin tunteisiin, kuten kylläisyys, rauhallisuus,
ilo jne.
Filosofi Martha Nussbaumin mukaan tunteet ovat eräänlaisia
arvon mittareita, jotka kertovat, mikä meille on tärkeää.
William James puolestaan oli sitä mieltä, että jokainen
elävä olento omaa automaattisesti sisäisen elämänilon
tunteen. Siihen, tapaan itse sanoa, meidän kaikkien on
välistä vaikeaa saada yhteys. Ja kroonisesti masentuneiden
vielä vaikeampaa.
Luin juuri Merete Mazzarellan uusimman kirjan ”Luottamisen
taito”, missä hän nosti tarkasteluun erilaisia tunteita
kuten kiitollisuus, kiinnostus, ihmetys, inho, hämmennys,
odotus ja luottamus. Ovatko nämä tunteita vai ajatuksia?
Missä on ero? Onko kiitollisuus tunne vai ajatus? Vai
ajatus, joka johtaa tunteeseen?
Mazzarella kysyi Chat GPT:ltä, tunteeko se surua, empatiaa
tai rakkautta. Vastaus kuului: ”Tekoälynä minulta puuttuu
kyky tuntea. Minun tehtäväni on jakaa informaatiota, joka
perustuu siihen tietoon, mikä minulla on käytettävissäni."
Mereten mielestä se kuulosti vähän surulliselta, mutta
omasta mielestäni Chat GPT vastaa valtavaa kirjastoa, eikä
kukaan kai odota, että kirjastolla olisi tunteet.
Kaikki kunnia tunnetaitojen opettamiselle ja tunteiden
käsittelyä koskeville filosofisille pohdiskeluille, mutta
Mazzarellalla on varmaan hyvä pointti siinä, kun hän nostaa
esiin Romance- ja Feelgood-kirjallisuuden tunnepohjaisen
kehityksen edistäjänä. Ne, Fantasy-kirjallisuutta
unohtamatta, lisäävät tietoisuutta tunteista, mihin ne
voivat johtaa ja miten niitä pitäisi käsitellä, siis miten
tehdä analyysiä niiden seuraamuksista Lisbeth Salanderin
hengessä (Stieg Larssonin Millenium-sarja).
Romance ja Feelgood yleisesti väheksytään kirjallisissa
piireissä, ja moni yrittää keksiä nopeasti hyviä selityksiä,
jos jää kiinni sellainen kirja kädessään. Tämäntyyppinen
kirjallisuus on kuitenkin jatkuvasti myyntilistojen
kärjessä. Sitä pidetään pakona todellisuudesta, mutta se on
oikeastaan yksi tapa kestää todellisuutta. Sankarittaret
ovat harvoin passiivisia, vaan useimmiten varsin
toimintakykyisiä. Kirjat kuvaavat usein tavallaan
odysseijoja, joissa sankaria tai sankaritarta ensin
koetellaan erilaisilla väärinkäsityksillä, esteillä ja
vaaroilla, ennen kuin hän lopulta pääsee turvasatamaan. Ne
ovat ihan yhtä vähän totta kuin se alkuperäinenkin Odysseia.
Voi unohtaa hetkeksi kaiken ympäriltään. Voi viettää useiden
eri hahmojen elämää ja rakentaa samalla suojakerrosta
ympäröivää maailmaa vastaan. Ja samalla oppia jotakin
tunteista.
Tässä kaikki on kuin pedattuna elämyksien kokemiseen ja
mahdollisuuteen samaistua sankariin turvallisessa
ympäristössä. Tarinat saavat usein lukijan pysähtymään
hetkeksi pohtimaan, miten pystyisi murtamaan omia tuhoisia
mallejaan ja ottamaan oman elämänsä hallintaan. Mazzarella
ihmettelee, voiko Romance, Feelgood ja Fantasy, joista hän
itse aikaisemmin pysyi tarkoin erossa, todellakin olla niin
väärin. Ehkä tällainen ’ei täysin sisäsiisti’ kirjallisuus
saattaisikin tukea omien tunteiden hallintaa ja inspiroisi
samalla lukemaan lisää.
Kuukauden inspiraationlähde
Merete Mazzarella: Luottamisen taito (2024) |