|
Kuukauden Rita 42 (19.2.2012)
(här på
svenska)
Nollatoleranssi
työssä ja omassa elämässä
Nollatoleranssin voi
määritellä organisaation sisäiseksi elinvoimaksi, josta on
karsittu rasitteita, jotka ovat perustehtävän suorittamisen
tiellä. Tyypillisiä sellaisia rasitteita ovat
-
elottomat painot (ihmisiä, jotka eivät
ota vastuuta)
-
stressipainot (kustannuksia, jotka ovat
seurausta väärin suunnatusta kiireestä), ja
-
häiriöpainot (häiritsevää käyttäytymistä
ja kiusaamista)
Näille rasitteille on
yhteistä, että ne aiheuttavat sekä inhimillisiä että
taloudellisia menetyksiä, jotka eivät oikein koskaan tule
kunnolla näkyviin ja joista kukaan organisaatiosta ei siksi
ole vastuussa. Ari Heiskanen esittää laskelmia, miten
valtavista summista on todella kyse. Esimerkiksi yksistään
häiritsevä käyttäytyminen vie jopa seitsemän viikkoa (!)
esimiehen työajasta. Ottaen huomioon,
että on yksinkertaisesti automaattisesti niin, että parhaat
yritykset saavat parhaat työntekijät, kannattanee tätä
tutkia vähän tarkemmin.
Organisaation tärkein
tehtävä on tuloksen tekeminen. Mitä tuloksella tarkoitetaan,
miten se on määritetty ja miten sitä mitataan, pitäisi olla
selvä kaikille työntekijöille. Työpaikan työntekijöitä
pitävät yhdessä heidän perustehtävänsä. Se, mitä
perustehtävä oikeastaan sisältää, ei kuitenkaan ole suinkaan
selvää kaikille, varsinkaan, kun se on viime vuosina
muuttunut paljon kaikilla aloilla. Lisäksi kaikki muutos
merkitsee usein uhkaa ja riskejä, varsinkin aikaisempaan
tilanteeseen tyytyväiselle työntekijälle.
Tunteet ovat näin,
muutoskuvioiden kautta, myös työpaikalla keskeisessä
asemassa. Ne ovat tunnetusti kehon signaaleja ulkoisiin ja
sisäisiin olosuhteisiin. Jos tulee kylmä, keho kertoo, että
pitää hakeutua lämpimään. Jos verensokeri laskee,
hypotalamus alkaa lähettää näläntunteita. Vähemmän selvissä
tilanteissa aivot tekevät ensin enemmän tai vähemmän
automaattisesti erilaisia tulkintoja, jotka sitten
aktivoivat tunteita. Geeniperimämme mukaisesti seulomme
kaikki eteemme tulevan ensin tunteilla, ja järkemme antaa
vasta sen jälkeen vaihtoehtoja, miten voisimme reagoida
saamiimme signaaleihin. Huolimatta teknisestä ja
kulttuurisesta kehityksestämme olemme organismina edelleen
kivikauden ihmisiä. Äkkiä kaikki suojamekanismimme putoavat
ja tunteet sieppaavat vallan. Se ehkä selittää, miksi suurin
osa työpaikan konflikteista vaikuttaa täysin järjettömiltä
ja tuovat mieleen vanhan sanonnan 'raaputa vähän ihmisen
pintaa ja alta löytyy lapsi'. Niin johtajan kuin
opettajankin työssä onkin enemmän kyse ihmisten
käsittelemisestä kuin asiasisällöistä.
Barbara Fredricksonin
tutkimuksissa North Carolinan yliopistossa ilmeni, että niin
positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet kuuluvat arkeen,
ja ne kaikki pitää hyväksyä. Tutkimuksen mukaan kannattaa
kuitenkin pitää huolta, että niiden suhde on suunnilleen
3:1. Tarvitaan siis vähintään kolme positiivista
tunnelatausta yhtä negatiivista kohti. Jos onnistuu pitämään
yllä sellaista tunnetasapainoa, se antaa eväät monipuoliseen
ajatteluun ja asioiden yhteyksien näkemiseen. Silloin ei
takerru ihan yhtä helposti yksityiskohtiin, mikä heikentää
kokonaisuuksien hahmottamista. Elämänlaatu paranee.
Fredrickson tekee vertauksen purjeveneeseen, jossa
positiiviset tunteet vastaavat täysiä purjeita ja
negatiiviset oikeassa kurssissa pitävää köliä. Negatiiviset
tunteet ovat usein syvällä sijaitsevia puolustusmekanismeja,
jotka pitävät meitä terävinä ja varoittavat todellisista tai
kuvitelluista vaaroista.
Heiskasen
nollatoleranssissa ja Fredricksonin 3:1-suhteessa on
luultavasti kyse samasta asiasta: yksilön ja organisaation
sisäisestä elinvoimasta. Molemmissa tapauksissa voi käyttää
samoja menetelmiä:
o
Kohtaa negatiiviset tunteet ja tilanteet
aktiivisesti, älä lakaise niitä maton alle. Mieti niiden
sanomaa. Pidä sitten huoli, että hankit vähintään kolme
positiivista tuntemusta jokaista negatiivista kohti.
o
Älä anna positiivisten tuntemusten hävitä
huomaamatta. Vahvista tunteita noteeraamalla ne, palauta
niitä mieleen tai kerro niistä jollekin.
o
Havaitse kaikki sellainen, mikä toimii hyvin kotona
ja töissä ja kannusta sitä.
o
Osoita positiivisia tunteitasi (ystävällisyyttä,
kiinnostusta, avoimuutta, suvaitsevaisuutta, kiitollisuutta,
ym.). Niillä on taipumusta levitä perhepiirissä tai
työpaikalla, kunhan ne ovat aitoja.
--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden
kirjavihje:
Ari Heiskanen:
Nollatoleranssi, Taltuta tuloksen tuhoojat (2011).
Barbara
Fredrickson: Positivity (2009).
-------------------------------------------------------------------------------
|