|
Kuukauden Rita 46 (2012)
(här på
svenska)
KUKA PÄÄTTÄÄ ELÄMÄSSÄSI?
Kaikella mitä teemme on seuraamuksia
itsellemme ja muille. Samoin sillä mitä ajattelemme ja
tunnemme, joten ajatusten ja tunteiden pieni ohjailu voisi
helpottaa huomattavasti arkeamme. Toimintamme ja
hyvinvointimme määräytyvät kokemuksestamme ympäröivästä
maailmasta, sanoo Åsa Nilsonne, psykiatri ja
lääketieteellisen psykologian tohtori. Hänen mukaansa
saisimme selvästi paremman otteen elämästämme alkamalla
järjestelmällisesti havainnoida ja kuvata kaikkea mikä
tapahtuu ulkopuolellamme ja sisässämme – ilman tuomitsemista
tai arvioimista. Vain olemalla tarkkaavainen tekojen,
ajatusten ja tunteiden ja niiden seurausten suhteen. Sillä
tavoin harjaannutamme keskittymistämme niin, että näemme ja
kuulemme enemmän siitä, mitä on ympärillämme. Se hyödyttää
sekä työ- että yksityiselämäämme.
Aivoilla on
työjärjestys, joka näyttää suunnilleen tältä:
-
Hae tietoa ulkomaailmasta ja kehosta
-
Suunnittele sopiva käyttäytyminen
-
Toimi
-
Tutki tulosta
-
Tarvittaessa, korjaile suunnitelmaa tai hanki uutta
informaatiota
Åsa Nilsonne,
joka on myös kognitiivisen terapian ohjaaja, kuvailee, miten
voimme ohjata elämäämme kuin sisäistä teatteriesitystä.
Kenet haluamme näyttelijöiksi, keitä ehdottomasti emme?
Miten suuret tai pienet roolit näyttelijöillä on?
Kun olemme
oppineet havaitsemaan ja kuvaamaan sen, mitä tapahtuu
sisäisellä näyttämöllämme, saamme myös ongelmalliset
ajatukset kuriin. Huomaamme, että omat ajatuksemme
(näyttelijät) lukevat vuorosanoja – kyse ei ole faktoista.
(Esimerkiksi: Vuorosanat: Olen idiootti, kun en huomannut
tuota virhettä. Tosiasia: Tapahtui virhe, jota en huomannut;
Vuorosanat: Pomo on tosihankala eikä edes huomaa, miten
hienosti suoritin tehtävän. Tosiasia: Olin odottanut
arvostavia sanoa, joita ei tullut. Vuorosanat: Tämähän on
valtavan kaunista. Tosiasia: Minun silmissäni/korvissani
tämä on juuri nyt kaunista.) Myös muistot voivat vallata
näyttämön, mutta ne eivät ole tämän päivän faktoja. Voimme
oikein hyvin ottaa kantaa haluammeko juuri nämä näyttelijät
näyttämölle ja onko siitä mitä he sanovat meille hyötyä.
Onko tämä sellaista, mihin haluamme käyttää aikaamme.
Ei-toivottujen
näyttelijöiden pysäyttämiseksi voimme käyttää useita eri
lähestymistapoja:
1.
Voimme väittää vastaan. Vuorosanat: Tietysti voin
syödä tuon kakkupalan nyt, olisihan epäkohteliasta
kieltäytyä. Tosiasia: Emäntä tarjoaa vastaleivottua
kakkua. Vastaväite: Olen päättänyt antaa ruumiilleni
ravintoa, joka pitää sen terveenä ja hoikkana. Aion pitää
sen linjan. Se, että pidän itseni kunnossa, on itse asiassa
velvollisuus itseäni ja lähiympäristöni kohtaan.
2.
Voimme myös vain hyväksyä, antaa ajatusten tulla, tarkkailla
niitä – ja antaa niiden sitten mennä.: Jaha, tässä tulee
tuomitseva / houkutteleva / kuohuttava ajatus. Ja yksi
lisää. Jaha. Jaha. Mutta minun ei tarvitse välittää
niistä. Voimme nähdä itsemme näyttämönä, jossa on useita
ovia, joista ajatukset (näyttelijät) kulkevat, sisään ja
ulos. Ne eivät vaikuta meihin, nehän ovat vain ajatuksia.
3.
On tärkeää voida havainnoida tilannetta tuomitsematta.
Tuomitsevia havaintoja: Töppäsin totaalisesti, kun
puhuin niin hiljaa, että yleisö ei kuullut minua.
Kuvaileva havainto: En tullut kuulluksi tämän yleisön
edessä. Tuomitsevat ajatukset eivät tarjoa mitään ratkaisua,
kun taas kuvailevat ajatukset voivat johtaa vaihtoehtoisiin
ratkaisuihin. Esimerkiksi: Seuraavalla kerralla käytän
mikrofonia. / Voisin ottaa yhteyttä puheterapeuttiin, joka
auttaa ääneni kanssa. / Ensi kerralla pyydän yleisöä
ilmoittamaan, että he eivät kuule.
4.
Joillakin näyttelijöillä (ajatukset tai henkilöt
ajatuksissamme) on taipumus vallata jatkuvasti näyttämö. He
vaeltavat ympäri ja ympäri ja ovat lähes valmistaneet oman
radan itselleen. Tunteet kertovat meille onko hyvä vai paha
asia pitää nämä näyttelijät näyttämöllä. Tunteen tehtävä on
pitää meidät selvillä tilanteesta: Verensokeri laskee
à
nälkä; nestevajaus
à
jano, matala/korkea ruumiinlämpö
à
palelu/hikoilu. Samoin tunne informoi meitä henkisestä
hyvinvoinnistamme. Meillä on ajatus siitä, miten asioiden
pitäisi olla, ja tämä lähtökohtana (default) tunne kertoo
meille olemmeko onnettomia, tyytyväisiä tai onnellisia.
Mitkä
näyttelijät siis kehoittavat sinua ratkaisukeskeiseen
toimintaan, mitkä lamauttavat sinua, mitkä vain ärsyttävät
jne.? Ei ole kovinkaan tarkoituksenmukaista pitää niitä
kaikkia näyttämöllä samanaikaisesti – tai ylipäänsä. Keitä
henkilöitä ympäristöstäsi haluat näyttämölle? He itse eivät
kiipeä sisäiselle näyttämöllesi, vaan sinun ajatuksesi
heistä. Voimme todellakin melko pitkälle itse päättää miltä
sisäinen näyttämömme ja sen ohjelmisto roolijakoineen
näyttää. Täytyy vain ensin päättää, mitä haluamme sinne –
tai sitten kokeilemme.
--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden sitaatit:
Ei ole mikään temppu tulla vihaiseksi, kuka tahansa voi
tulla vihaiseksi. Mutta on taito tulla vihaiseksi oikeaan
henkilöön, oikealla tavalla, oikeassa tilanteessa ja
oikeasta syystä. - Aristoteles
--------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden kirjavihjeet:
Åsa Nilsonne: Vem är det som bestämmer i ditt liv? Om
mindfulness.
Åsa Nilsonne & Anna Kåver: Toimiva Yhteys.
-------------------------------------------------------------------------------
|