RA Mental Management Tavastia

Viestini

Esittely

Palvelut

Eväitä
elämälle

Kuukauden Rita

Ota
 yhteyttä

 

Koulu-
tukset

 

Kuukauden Rita 84 (huhtikuu 2016)                 (här på svenska)

MOTIVAATIO - MITEN MOTIVOIDA ITSEÄÄN JA MUITA?

Kaikessa on oikeastaan kyse motivaatiosta. Törmään päivittäin kysymykseen, miten motivoida muita ja itseään: miten saada oppilaat lukemaan läksynsä, miten saada työntekijät ottamaan vastuun tehtävistään, miten saada opiskelijat päättämään opintonsa, miten saada lapsi siivoamaan huoneensa. Tai miten saada itseään kuntoilemaan tai kirjoittamaan lopputyön tai pesemään auton tai…

Aina kaukaisista koulukuraattoriajoistani asti olen imenyt itseeni kaiken, millä on ollut tekemistä motivaation kanssa, kirjoja, luentoja, julkaisuja, keskusteluja ja lehtiartikkeleita, toivoen löytäväni motivaatiokoodin. Mutta mitään sellaista ei tunnu olevan. Motivaatio on luultavasti sinänsä aika merkityksetön sana, jonka pitäisi vaihtaa tilanteen mukaan muiksi ilmaisuiksi. Oikeastaan motivaatio tarkoittaa jonkin tarpeen tyydytystä. Ikävä kyllä tarpeet ovat välistä ristiriidassa keskenään, esimerkiksi tarve liikkua jaksaakseen ja voidakseen hyvin kontra tarve maata sohvalla tv:tä katsellen jaksaakseen ja voidakseen hyvin. Tai tarve opiskella pärjätäkseen työelämässä kontra tarve roikkua koko ajan Facebookissa pärjätäkseen sosiaalisesti. Ja jos emme löydä tarvetta tietyn toiminnon suorittamiselle, esimerkiksi oppilaalle seurata oppitunnilla, tuhlaamme vain aikaa ja voimia yrittäessämme motivoida.

Motivaation täytyy tulla sisältä päin. Kaikki ulkopuolelta, esimerkiksi rangaistuksen tai palkitsemisen muodossa, tuleva motivointi johtaa vain käyttäytymiseen, joka kannattaa juuri sillä hetkellä. Vähitellen rankaiseminen tai palkitseminen menettää voimansa ja käyttäytyminen lakkaa. Motivoija kohtaa vain passiivista tai aktiivista vastarintaa. Mutta miten sisäinen motivaatio sitten syntyy?

On olemassa jokin, jota kutsutaan korjausrefleksiksi. Se on reaktio, joka syntyy tunteesta, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, tietynlaisesta epätasapainosta. Jos siis saamme itsemme, tai hänet, jota haluamme motivoida, sisäistämään toivottavan käyttäytymistavan osaksi käsitystä tasapainosta, tulee motivaatio automaattisesti korjausrefleksinä.

Kysymys kuuluu silloin, miten käsitystä tasapainosta pystyy säätämään. Tässä tulee muutamia vinkkejä, jotka perustuvat siihen, että ihmisellä on syntymälahjana tarve selviytyä täällä maailmassa mahdollisimman hyvin. Joku näkee edessään suuria mahdollisuuksia ja muovaa käsitystään tasapainosta sen mukaan. Toinen taas näkee edessään hyvin vähän mahdollisuuksia, minkä vuoksi hänen käsityksensä tasapainosta on, että pysyy matalana ja pitää itsestään mahdollisimman vähän meteliä – tai päinvastoin niin, että toimii aggressiivisesti saadakseen edes pienen palan kakusta. Jos siis pystymme laajentamaan niiden näkökenttää, jotka näkevät vain minimaalisia mahdollisuuksia edessään, heidän korjausrefleksinsä ja motivoitumisensa kolahtaa kuin kirje postiluukusta.

Vanha viisaus sanoo, että on aina tehokkaampaa laskea tehtävän vaikeustasoa kuin yrittää kohottaa motivaatiota suorittaa se. Vaikeustasoa voi laskea esimerkiksi paloittelemalla tehtävän pienemmiksi osiksi tai ottamalla tarkoin käyttöön kaikki se tehtävään liittyvä osaaminen, mikä jo on olemassa.

Sitten meillä on vielä ns. 21-sääntö, joka sanoo, että pystymme pelkällä tahdonvoimalla sisällyttämään pienen erityisen käyttäytymistavan arkeemme kolmeksi viikoksi. Sen jälkeen siitä on tullut tapa, toisin sanoen osa tasapainoamme, korjausrefleksin seurauksena. Sitten voimme ottaa seuraavan pienen palasen käyttäytymistä käsittelyyn, suoritamme sen 21 kertaa, ja siitäkin on tullut tapa. Ja niin edelleen. Oikoteitä motivaatioon ei luultavasti ole. On vain oltava systemaattinen. Kaikki ei muutu heti. Se on vähän sama kuin lihaksien kasvattamisen kanssa.

Kuukauden sitaatti: