|
Kuukauden Rita
170 (27.2.2026) (här på
svenska)
 Mitä
minä osaan ja mitä muut osaavat?
Viimeisin kirje käsitteli escalating commitment -ilmiötä,
haluttomuutta luopua tappiollisesta projektista, johon on jo
investoinut paljon. Kysymys kuuluu: täytyykö projekti aina
hylätä kokonaan? Vai voisiko sitä muokata niin, että se
alkaa tuottaa tulosta? Joskus on mahdollista tehdä tiettyjä
uudelleenjärjestelyjä, joilla projekti saa uuden muodon ja
alkaa kantaa hedelmää.
Kuten asioilla tapaa olla, tässäkin on
muutama allikko.
Yksi on nk. impondrooma, joka liittyy
siihen, miten jokin henkilö näkee itsensä ja pelkää, että
hänen osaamattomuutensa paljastuu, vaikka hän
todellisuudessa osaa ihan riittävästi. Hän epäilee usein
omia kykyjään niin paljon, ettei uskalla astua yhtään
itselleen asettamiensa rajojen ulkopuolelle ja menettää
siten mahdollisuuksia uudistua. Luultavasti kyseessä on
silloinkin lievä impostndrooma, kun joku on käynyt vaikka
kuinka paljon erilaisia koulutuksia, mutta ei silti uskalla
alkaa käyttää osaamistaan, vaan tarvitsee mielestään vielä
ainakin yhden kurssin lisää. Näin hän toivoo saavansa sen
varmuuden, minkä vain käytännön tekeminen voi tuoda.
Toista allikkoa voisi kutsua
käsitteellä ”Virheellinen kalibrointi muiden osaamisesta”.
Se on melko yleinen ilmiö erilaisissa organisaatioissa ja
yhteisöissä, ja sitä voisi havainnollistaa tällä
yksinkertaisella kuviolla:
A luulee, että B tietää kaiken sen, minkä A
tietää työpaikan tehtävistä, vaikka B tietää vain osan
(kuvion keskialue). A on ehtinyt jo unohtaa, millaista on
olla ilman tiettyä osaamista, ja luulee, että se on muille
itsestään selvää, yliarvioiden näin B:n tietämyksen
kyseisestä työstä.
Toisaalta A luulee, ettei B tiedä
enempää kuin mitä A itse tietää, vaikka B:llä on laaja
osaamisalue, josta A ei tiedä mitään.
Juuri tätä B:n erityisosaamista
voisimme hyödyntää projektissa, jos haluamme löytää siihen
uusia tulokulmia ja muokata sitä kannattavaksi. Meidän
täytyy kerätä ympärillemme monta B:tä ja jakaa keskenämme
kaikki heidän projektia palveleva osaamisensa.
Emme oikeastaan voi varmuudella tietää,
pitäisikö projekti hylätä vai muokata sitä. Sen tiedämme,
ettei täsmälleen entisellä tavalla kannata jatkaa. Maailma
muuttuu, ja meidän täytyy käyttää osaamistamme uusilla
tavoilla – yhdessä muiden ja heidän osaamisensa kanssa.
|
